CT-materiaaleja
Täältä löydät hankkeen kehittämien materiaalien teoriapohjaista taustatietoa ja omaan kokeiluun soveltuvat tulostettavat versiot korteista.
CT-korit suunniteltiin välineeksi oppilaalle itselle tunnistaa ja lähestyä erilaisia ongelmanratkaisutilanteita. Tavoitteena oli, että oppilas oppisi tunnistamaan CT käytänteitä omassa luovan prosessin ongelmanratkaisussa. Omassa pedagogisessa mallissamme yhdistimme CT-korttien käytön osaksi oppilaan omaa prosessiportfoliota, johon he reflektoivat analyyttisesti omaa toimintaansa. Ohessa kuvapari, joka auttaa hamottamaan korttien ja portfolion välistä suhdetta: oppilas on kuvannut videon portfolioonsa tekemästään ongelmanratkaisusta ja sitten valinnut ympyröimällä ne CT-kortit, joita kokee käyttäneensä sinä tuntina siinä ongelmanratkaisussa.
Computational Thinking -valmiuksia kuvaavat kortit
Computational thinking -valmiuksista on tehty erilaisia luokitteluja ja jaotteluita (mm. Barr & Stephenson, 2011; Brennan & Resnick, 2012; Hamilton et al., 2020; Shute et al., 2017; Weintrop et al., 2016). Ohessa Shuten et al. (2017) luoma kuusi valmiutta: pelkistäminen, algoritminen ajattelu, palastelu, testaus, toistaminen ja yleistäminen. Olemme käyttäneet niitä peruskoulun opetuksessa visualisoituina kortteina, jotta niistä tulisi oppilaalle itselle ajattelun työväline ja hän oppisi tunnistamaan niitä omassa työskentelyssään. Shuten valmiudet ovat hyviä lähestymistapoja monenlaisiin ongelmanratkaisutilanteisiin. Olemme havainneet, että niiden käyttäminen eksplisiittisenä osana oppimista mahdollistaa tiedon siirtämisen ja hyödyntämisen monenlaisissa konteksteissa.
Luodessamme Shuten kategorioiden mukaiset CT-valmiuskortit oli tietoinen valinta viedä niiden kuvamaailma pois tietokoneista, teknologiasta ja peruskuvastosta, johon ne yleensä liitetään. Halusimme antaa 7.-luokkalaisille oppilaille vertauskuvan jostain heille helposti lähestyttävästä asiasta ja ilmiöstä, joka kuitenkin esittää ongelmanratkaisutaidon kiteytetysti. Ohessa kaksikielisesti toteuttamamme kortit.
Ei oikeaa ja väärää, vaan erilaisia välineitä erilaisiin pedagogisiin konteksteihin
Kuten mainitsimme, on myös muunlaisia jaotteluita, joista on tärkeää ymmärtää, että ne ovat väline tai tapa lähestyä ongelmanratkaisua erilaisissa pedagogisissa konteksteissa ja niiden valinta tulisikin perustua huolelliseen suunnitteluun ja pohdintaan siitä mitä kyseisessä oppimiskokonaisuudessa tavoitellaan, miten ja miksi. Barrin and Stephensonin (2011) yhdeksän CT-osa-aluetta ovat K-12 opetukseen sisällytettäviä, eri oppiaineille yhteisiä ongelmanratkaisutaitoja, jotka ovat olennaisia kun oppilas luo uutta eri konteksteissa: datan kerääminen ja analysointi, datan esittäminen, ongelmien palastelu, pelkistäminen, algoritmit ja prosessit, automaatio, rinnakkaisuus ja simulaatio.
Kiinnostavaa onkin ajatella CT:tä ongelmanratkaisutaitona ja kognitiivisena prosessina sen sijaan, että oletetaan sen vain olevan taito, joka kehittyy tietokoneella työskenneltäessä. Grover ja Pea (2013) ovat luoneet CT:n ilmenemisen keskeisistä piirteistä ongelmanratkaisussa oheisen hyvä kuvauksen: 1. kyky määritellä ongelmia sellaiseen muotoon, että tietokoneiden tai muiden välineillä niiden ratkaiseminen helpottuu / mahdollistuu, 2. kyky järjestellä ja analysoida dataa, 3. kyky pelkistää dataa esitettäväksi malleiksi ja simulaatioiksi, 4. kyky automatisoida ratkaisuja algoritmisen ajattelun avulla, 5. kyky kehittää tehokkaita ratkaisuja tunnistamalla ja analysoimalla 6. kyky yleistää kehitetty ratkaisu niin, että sen voi siirtää toiseen kontekstiin.
Toisenlaiset visualisoinnit, joilla tehdä näkyväksi CT-ajattelua oppijalle itselleen ovat Jari Lavosen meille välittämät kortit, joiden käyttö sopisi ehkä lukiokontekstiin paremmin (julkaisemme kortit 10/2014). Korttien käyttö on hyvä keino havainnollistaa oppilaalle / opiskelijalle sen hetkisessä työskentelyvaiheessa tarvittavan CT-valmiuden tunnistamista omassa toiminnassa. Kiertelemällä luokkaa ja pyytämällä yksin tai ryhmissä työskenteleviä opiskelijoita tunnistamaan mitä valmiutta ovat käyttäneet, on helppo keino tehdä näkyväksi heille omaa ajattelua.